Syksyn Pohjois-Italiaan suuntautuvalla matkallamme olimme Venetsian jälkeen ajaneet Gardajärvelle neljäksi yöksi. Edellisenä päivänä kävimme Sirmionessa, josta kirjoitin jutun aiemmin. Tänään oli vuorossa jo ennen matkaa varaamamme kierros Isola del Gardassa, Gardajärven suurimmassa saaressa.
Isola del Garda
Isola del Garda on yksityisomistuksessa, minkä takia saarelle ei pääse muuten kuin varaamalla ajan ennakkoon opastetulle kierrokselle. Valittavana on erikielisiä opastuksia, ja oppaana toimii joku perheenjäsenistä. Borghese-Cavazzan perheen historia saaressa alkaa vuodesta 1880, jolloin saaren hankinnan jälkeen sinne alettiin rakentaa uusgoottilais-venetsialaista kartanoa ja muokata saarta uudelle omistajalle sopivaksi.
Saaren osti Gaetano de Ferrari, jolla oli venäläinen aristokraattivaimo, hovissa kasvanut Maria Sergejevna. Heidän tyttärensä Anna Maria meni naimisiin prinssi Borghesen kanssa ja peri saaren vanhemmiltaan. Annan tytär Livia oli naimisissa kreivi Cavazzan kanssa, ja heidän jälkeensä saari periytyi nuorimmalle pojalle, Camillo Cavazza dei Conti Cavazzalle.
Camillon ja hänen vaimonsa, englantilaisen Lady Charlotte Cavazzan seitsemän lasta omistavat nyt saaren. Siellä asuu vakituisesti osa lapsista perheineen, minkä vuoksi koko kartanoa ei esitellä vieraille. Meitä opasti Alberta Cavazza, joka kertoi äitinsä menehtyneen vain puoli vuotta aiemmin, mistä johtuen tunteet välillä nousivat pintaan sekä hänellä että opastettavilla, kun kuuntelimme perheen kiehtovaa tarinaa. Sukunimet tuovat varmaan kaikille mieleen muutakin kuin tämän saaren, liittyyhän esimerkiksi Ferrari-nimeen jotain ainutlaatuista?
Ennen perheen aikakautta saarella on pitkä ja monipuolinen historia, sillä sitä on käytetty roomalaisena hautausmaana, merirosvojen piilopaikkana, 1400-1700 luvuilla fransiskaaniluostarina, sitten rajalinnoituksena ja asuinhuvilana. Vuosisatojen aikana saarella on vieraillut lukuisia maineikkaita ihmisiä, kuten pyhä Franciscus Assisilainen (n.1220) , Pyhä Anthony Padovalainen ja Dante Alighieri (1304).
Aivan 1700-luvun lopulla munkit joutuivat lähtemään saarelta, kun Venetsian tasavalta takavarikoi kiinteistön Napoleonin asetuksella. Saari myytiin yksityiselle ja luostarista rakennettiin suurten kunnostöiden avulla huvila. Saaren siirryttyä Ferrareille nämä perustivat puutarhan, rakensivat suojamuureja vettä vastaan, tuottivat hedelmällistä maata ja eksoottisia kasveja saareen. He myös päättivät rakentaa uuden huvilan vanhan tilalle. Luigi Rovellin suunnittelma palatsi rakennettiin 1900-luvun alussa.
Vierailun saarelle voi varata tästä.
Isola del Gardan puutarha
Mantereelta veneellä tultaessa (noin 30 minuuttia Maderosta, saareen on kyyditykset monesta muustakin satamasta) saaren rantaviivaa koristavat värikkäät kukat ja vehreä kasvillisuus. Vierailijat jaetaan ryhmiin käytettävän opaskielen mukaan. Englanninkielisiä oli pienin joukko ja odotimme pisimpään. Venevalkamasta, joka sekin on historiallisen kaunis, vähän matkaa kuljettuamme tulimme WC-rakennukselle. Saimme kuulla sen historiasta, sekä sen edustalla seisovasta puusta, johon oli kaiverrettu ihmishahmo. Näitä kaiverrettuja puita oli paljon ympäri puutarhaa ja varsinkin toisella, miltei omalla saarellansa, joka on säilytetty luonnontilaisena alueena.
Keskiterassin puutarha on klassista italialaista tyyliä ja siellä on nurmikoiden ympärillä hyvin muotoiltuja pensasaitoja, joista voi erottaa erilaisia hahmoja, kuten esimerkiksi puutarhalle elämän antaneen De Ferrari -perheen tunnuksen. Osa alueesta rakennettiin alunperinkin englantilaistyyppiseksi puutarhaksi. Charlotte, joka oli britti, hoiti intohimoisesti puutarhaa yli 40 vuotta, luoden sillä tavoin palan kotimaataan saarelle. Järven puolella on kasvihuone orkideoille ja muille kasveille.
Palmut ja sypressit rytmittävät puutarhaa, ja siellä täällä on istuinryhmiä, joissa voisi levähtää ja nauttia harmonisesta kauneudesta ympärillään. Hortensiat, ihmeköynnökset, agavet ja oliivipuut luovat tyylikkään kokonaisuuden.
En osaa sanoa, mikä puutarhan osa viehätti eniten, koska lumouduin yhtä lailla kasvihuoneesta, riippuvasta puutarhasta rakennuksen kupeessa ja tuosta toisesta, vierekkäisestä saaresta vedessä seisovine sypressipuineen ja veistoksineen. Aikaa vain oli aivan liian vähän ainakin minulle kierroksen aikana tutkia ja kuvata ihastuttavia yksityiskohtia, varsinkin kasvihuoneessa. Rakastan vanhoja kasvihuoneita, vaikka niistä olisi vain rauniot jäljellä. Täällä niin ei suinkaan ollut.
Huvilan lähellä kasvaa Kanariansaarilta peräisin olevia palmuja. Alemmalla terassilla, järven rannoilla, löytyy hedelmäpuita, kuten kakeja (persimonin sukulainen), sitruunoita, päärynöitä, granaattiomenoita, oliivipuita, appelsiineja, greippejä, viherpäärynöitä, jujubeja (intianluumu) ja kapriksia. Puutarhassa kasvatetaan myös kiinanruusuja, erilaisia ruusulajikkeita, valerianaa, Bougainvilleaa ja monia muita kasveja ja kukkia.
Isola del Garda yrityksenä
Saarella pidetään konsertteja ja sitä voi vuokrata erityistapahtumiin, kuten häihin. Vieraillessamme Isola del Gardalla, sinne järjestettiin juuri häätapahtumaa ja tarvikkeita kannettiin veneestä ja järjesteltiin tulevia juhlia varten. Luonnollisesti tällaiset tapahtumat työllistävät monia ammattilaisia, kuten tavarantoimittajia, kokkeja, tarjoilijoita, floristeja ja esiintyjiä.
2001 yleisölle avatulla saarella kierrätetään vierailijoita puutarhojen ympäri, riippuvilla puutarhoilla ja kasvihuoneessa. Sisälle pääsee muutamaan huoneeseen sekä suurelle terassille nauttimaan lasillisen paikallista roseeta ja kastamaan patonginpalasen niin ikään paikalliseen oliiviöljyyn. Viiniä on myynnissä, kuten oliiviöljyäkin.
Opastetuilla kierroksilla ja tuotemyynnillä kerätään rahaa saaren ja sen rakennusten kunnossapitoon. Sisarukset toimivat monilla toimialoilla eivätkä saaressa vierailevat turistit ole tietenkään ainoa tulonlähde, mutta tärkeä osa ylläpitoon tarvittavien kustannusten hankkimisessa. Oppaanamme toiminut Alberta on kirjoittanut saaresta kirjan ”The Enchanted Island”, jonka myös voi ostaa muistoksi käynnistään paikassa.
En havainnut kuitenkaan kirjaa, tai en ainakaan muista että se olisi ollut näkyvillä. Olin niin puutarhan lumoissa (toki sisälläkin oli ihanaa, ja siellä ei saanut kuvata), että en olisi halunnut lähteä niin pian pois saarelta. Mieli teki kiertää koko paikka saman tien uudelleen ja tutkia sitä omin päin. Voisin jopa matkustaa uudelleen Gardalle pelkästään tämän takia!
WAU! Todella upea paikka! Oli pakko lisätä omallekin listalle 🙂 Näitä kuvia ihastellessa tuli myös älytön ikävä kesää (ja ihan vaan matkailua)!
Eveliina, kiva jos tunne välittyy kuvista. Tuli nimittäin itselläkin ikävä kesää ja puutarhoja (ja aurinkoa, vettä…), kun kirjoitin juttua 🙂
Näyttääpä tunnelmalliselta paikalta! Ja miten upea puutarha! Garda-järven ympäristö on itselläni vielä bucket-listalla 🙂
Sarianne, kannattaa mennä! Meillä oli vain neljä päivää aikaa siellä, eli moni paikka jäi vielä näkemättä.
Mielenkiintoinen fakta tuo, että palmut on kanariansaarilta. Kiinnitin heti tarkemmin huomioita niihin, sillä rakastan palmuja! Harvemmin on kuitenkaan reissuilla tullut käytyä puutarhoissa ja tästä tulikin mieleen Claude Moneen puutarha ranskassa, siellä kävin joskus 3-vuotiaana ja olisi kiva käydä siellä aikuisena uudestaan ihastelemassa lumpeen lehtiä.
Elina, kuopuksen ollessa pieni luin hänelle kirjaa Linnea Monet’n puutarhassa ja meinattiin jossain vaiheessa lähteä sinne. Nyt 32-vuotiaana poika sanoi, että voisi myös harkita matkustamista (kun äitikin matkustaa). Niinpä tässä juuri mietin, miten myyn yhteisen matkan Ranskaan ja Monet’n puutarhaan pojalle 😀 Ranska on mulla käymättä!
Garda-järvi (tai Como-järvi, tai molemmat) on pitkään roikkunut listallani, mutta vielä viime vuosina kun maailma on taas laajemminkin koronan jälkeen ollut auki, on Eurooppa jotenkin laskenut prioriteeteissamme. Ehkä vielä joskus, tännekin, ainakin saman järven rannalle …
Pirkko, minulla on tainnut käydä toisin päin; Eurooppa on alkanut kiinnostaa enemmän. (Takana juuri pitkät lennot pylly puutuneena…)
Nuo Pohjois-Italian järvet ovat kyllä ihastuttavia. Kertomusta lukiessa Italiankuume yltyy.
Minullakin yltyi kirjoittaessa näitä Italian juttuja, joten toukokuussa on mentävä sinne Cinque Terreen saamaan lääkettä kuumeeseen.
Ihan mielettömän upea paikka! Meni ehdottomasti bucketlistalle, kunhan Italiaan taas seuraavan kerran päädyn. Oon käynyt Gardalla vain Sirmionessa, joten erityisesti tuo luonnontilainen saari viehättää rauhallisuudellaan.
Cilla, täällä ainoa miinus tulee siitä, että aika on rajoitettu. Ei millään ehtinyt kuvaamaan kaikkea mitä olisi halunnut. Jos olisin tiennyt että omin päin ei enää pääse takaisin, olisin kyllä vetkutellut vähän enemmän vielä ja jäänyt kuvaamaan. Ja jättäisin miehen pois matkasta hoputtamasta 😀
Aina oppii jotain uutta! Garda-järveä on kierretty lasten kanssa ja kahdestaan, mutta ensi kertaa tämmöinen kohde osuu silmiin. Mukava lukea saaren historiasta ja katsoa kuvia nykytilasta.
Juha
Niin, luulisi että tämä olisi tullut teillä vastaan! Mutta, ei sitä vaan reissuilla joka paikkaan ehdi, se on totuus. Sen takia blogeista on tosiaan mukava lukea ja nähdä sellaisia paikkoja, joihin ei vaikka itse pääse.
Hienon näköinen paikka enkä ollut tästä aiemmin tiennytkään. Garda järvi on aina kiehtonut ja sen ohi olen muutamia kertoja ajanut Italian matkoillani mutta en ole koskaan sinne asti päätynyt koska kuvittelen sen olevan kesäisin ruuhkainen ja kallis paikka. Ehkäpä pitäisi antaa sillekin vielä mahdollisuus — ja ajaa vaikkapa vuokra-Ferrarilla järven ympäri.
No se! Vuokra-Ferrarikin 🙂
Hieno paikka! Kyllä tuolla lasi roseeta maistuisi, ehkä jopa kaksi. 🙂 Minua viehätti erityisesti nuo labyrinttimaiset pensaat, joiden taustalla järvi kimmelsi.
Ne pensaat sopivat kyllä tuonne puutarhaan, muuten en itse ole kovin innostunut pensaiden leikkaamisesta muotoon. Ainakaan omassa pihassa 🙂
Enpä oikeastaan ihmettele, jos tuon vuoksi voisit matkustaa Gardelle uudestaan. Näyttää nimittäin todella viehättävältä paikalta, jossa varmasti olisin itsekin viihtynyt oikein hyvin, wau! Matkakin tuonne kyllä näytti kuvien perusteella todella hienolta.
Niin, siellä Gardalla(kin) olisi vielä paljon uuttakin nähtävää, mutta tuonne menisin uudestaan.